tiistai 7. helmikuuta 2017

KUN MADRID HALUSI SÄILYTTÄÄ MINUT 7.2.

Lauantaina oli vuorossa Reina Sofia, johon pääsin ilmaiseksi opettaja-kortillani. Barcelonan Picasso-museossa tuo kortti ei toiminut, koska minulta puuttui luokka. Nyt oli oppilas mukana tai ainakin lipunmyyjille sellaiseksi itseään kutsuva. Oppilas-statuksella saa ilmeisesti myös sisäänpääsyn maksutta. Ei opiskelijalippukaan laihduta lompakkoa, sillä se kustantaa vain 3€:a. Museo on valtava, joten kannattaa tankata hyvin etukäteen. Muuten Picasson, Dalín, Mirón ja Santosin kiinnostaviin suurteoksiin ei jaksa uppoutua, vaan ne lähinnä ärsyttävät.

Circulo de Bellas Artesin kattoterassilta on mahtavat näkymät Madridiin. Porukkaa riittää, joten kannattaa varautua jonottamaan. Ilman alennuksia sisäänpääsy terassille maksaa neljä euroa. Kyseessä on nuorekas ja lämminhenkinen paikka, josta löytyy myös kohtuuhintainen baari. Espresso kustansi muistaakseni kolme euroa. Kahvi ilman maitoa ymmärretään espressoksi,  kun taas maitokahvi  on kuumaa maitoa, jossa salaisena ainesosana on liraus kahvia.


Vaikka suunnistan Madridissa vaivatta, maps.me-mobiilisovellus on loistava apukäsi. Kartat Madridiin, Barcelonaan, Portoon ja Lissaboniin asensin jo Suomessa. Tuo sovellus on erittäin opiskelijaystävällinen, sillä se ei vaadi ollenkaan verkkoyhteyttä. Suosittelen.

Sunnuntaina oli aurinkoinen ja tuulinen päivä. Itse asiassa niin tuulinen, että Real Madridin peli jouduttiin perumaan. Mäen päällä sijaitseva Parque del Oesten puisto oli luonnollinen valinta kovaan tuuleen. Egyptin Espanjalle lahjoittama muinainen Templo de Debodin temppeli sijaitsee puistossa. Etenkin lämpimämmällä tuo puistoalue on täynnä elämää ja sen näköalapaikoilta näkee hienosti yli kaupungin.

Sunnuntaina muutin La Latinan airbnb-majoituksesta yhdeksi yöksi Luisin kompaktiin palatsiin, varakkaaseen pohjois-Madridiin. Hänen kerrostalonsa pihaa koristeli iso uima-allas ja  ikkunasta oli näkymä Puerta de Hierron golfkentälle. Tuon alueen kerrostalot ovat rajattu ulkopuolisilta korkein aidoin, joiden sisältäkin voi olla vaikea poistua, jos ei muista siihen keinoa. Toivotin maanantaina vahtimestarille hola buenasit ja lähdin kolmella eri metrolla Barajasin lentokentälle.

Niin oli tarkoitus. Kun on liikaa aikaa, löydän itseni usein pirunmoisesta kiireestä. Nyt päätin lähteä matkaan niin aikaisin, että ehtisin lentokentälle vaikka kävellen. Koko reissun temppuillut, liian täyteen ahdattu matkalaukkuni ei suostunut pysymään perässäni. Matkalaukun raahaaminen Quasimodon asennossa oli nykimistä, sillä laukku tuntui vetävän itseään aina vastaliikkeenä paluusuuntaan. Ymmärrän taas kaikkia vanhempia paremmin. Ehdin jo suunnitella myyväni tuon laukun pilkkahintaan jossain Portugalin nettikirppiksessä, kun tuo kiusankappale teki klassisen jalat veltoksi-liikkeen. Renkaat irtosivat. Jouduin kantamaan puolitoista kilometriä tuota riiviötä kuin salkkua. Pohdiskelin, olisiko lentokentältä mahdollista ostaa uutta matkalaukkua, mutta  tulin siihen tulokseen, että espanjan taidoillani synnyttäisin kaamean draaman, jos kysyisin, olisiko vanha, tyhjä laukku mahdollista jättää lentokentälle.


Suuntasin kahdella metrolla Nuevos Ministeriosiin, josta oli tarkoitus jatkaa metrolla lentokentälle. Päätin käydä syömässä vielä menu del dian, jollaista en ollut päässyt nauttimaan reissun aikana. Kun tilasin alkuruoaksi ensalada mixtan, en muistanut tarkistaa, mitä se sisältää. Ruokasanaston kuitenkin hallitsen espanjaksi. Sain salaatin, joka koostui pääosin tomaateista ja tonnikalasta. Minut tuntevat ymmärtävät, miksi sain pian eteeni korvaavan annoksen: maukkaan porkkanakeiton.

Ravintolassa tutkiskelin ravintolan wifillä, mistä löytäisin uuden maletan. El Corte Ingles oli lähellä ja tiesin, että sieltä löytyy kaikkea ja liikaa. Lisäksi siellä oli paljon matkalaukkuja 40%:n alennuksessa. Tuollaista ei tarjoushaukka ohita. Matkalaukkuosastolla lähestyin ikäistäni neitoa, joka suorastaan pelästyi kysyessäni häneltä englanniksi apua. Hän kipitti hakemaan englannintaitoisen vanhemman rouvan. Nopealla skannauksella valitsin ison, italialaisen matkalaukun, jossa vaikutti olevan kestävät renkaat. En tiedä juurikaan matkalaukkujen merkeistä, mutta MODO by Roncato luki laukun kannessa. Myyjälle sopi, että siirrän oman matkalaukkuni sisällön uuteen ja jätän vanhani kauppaan. Näin tehtiin, vaikka vähän tilanne kyllä minua huvitti. Yllättävän hyvänä mainoksena tavaroiden siirto kuitenkin toimi, sillä eräs aasialainen mies tuli kysymään minulta, mistä olin kyseisen matkalaukun löytänyt ostaen sitten saman. Halpa se ei ollut, joten onneksi en ollut ehtinyt löytää mitään alelaareista.

Kulkiessani uuden matkalaukkuni kanssa liukuportaita alas metrotunneliin, annoin tilaa kiireiselle naiselle. Laukkuni rengas jäi eleen seurauksena jumiin liukuportaisiin. Sain riuhdottua laukun onneksi irti hyvissä ajoin. Ostin metrolipun lentokentälle. Pysäkillä havahduin siihen, että linja 8 on suljettu ja korvaavaa reittiä ajaa bussi. Tulin liukuportaat ylös ja näin taksitolpan. Kävelin sinne ja otin taksin lentokentälle. Muun muassa Frank Martela puhuu siitä, miten tahdonvoima on lihas, joka kuluu käytössä. Näin se oli minunkin tapauksessa. Ensin olin valmis vaikka kävelemään Barajasiin, mutta lopulta tyydyin maksamaan 30€:a taksista Nuevos Ministeriosista Barajasiin. Olisin tämän saman hinnan maksanut, jos olisin ottanut suoraan Luisilta taksin.

Olin harvinaisen aikaisin lentokentällä. Se ei ollut kovin järkevää lentokentän korkeamman hintatason ja lennon myöhästymisen takia. Lähdimme aikataulusta melkein tunnin myöhässä, mutta paljon kyllä otettiin kiinni, sillä loppuen lopuksi lento jäi aikataulusta vain 20 minuuttia. En ollut koskaan ollut noin nopealla lennolla. Koska olimme niin paljon myöhässä, lento lähti lähes heti, kun matkustajat olivat löytäneet paikkansa. Onneksi Portugalin suuntaan lennetään myös tunti taaksepäin. Lentokoneesta poistuessamme järkyttävä rankkasade yllätti meidät.

Kortepohjan yksiötä majesteettisempi huoneeni ja kämppikset vaikuttavat mahtavilta. Moni heistä on muuttamassa lähiaikoina pois, joten jännitetään innolla, tuleeko tilalle yhtä sosiaalista ja iloista porukkaa. Tänään käppäilen Porton katuja ja tutustun välttämättömyyksiin, kuten pyykkitupaan ja kuntosaliin. Huomenna on vaihtareiden tervetulotilaisuus kasvatustieteiden laitoksella eli ESE:ssä.



TUO SÄILY MADRIDISSA, TYHJÄNÄ: Edificio España*


*Tuo pilvenpiirtäjä on säilynyt vuosikaudet tyhjänä liian korkean hintalappunsa vuoksi. Eräs kiinalainen liikemies osti rakennuksen aikomuksena tehdä siitä hotelli ja kauppakeskus, mutta ostajan ja kaupungin erimielisyyksien vuoksi Espanja-rakennus tulee olemaan hämmentävä nähtävyys vielä pitkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti