LENTÄMISTÄ - TOIVOTTAVASTI EI MYÖS KURSSEILTA 1/2

Koska olen ollut nyt laiska kirjoittamisen suhteen, kuukauden tiivistäminen sujuvaan muotoon voi olla melko haastavaa. Kuukauden aikana kävin kahdessa eri maassa ja en edes tiedä, kuinka monessa kaupungissa. Suomesta sain viisi vierailijaa. Edellisessä tekstissä kerroin siirtyväni ilmiölähtöisempään suuntaan. Huijasin. Aloitan kirjoittamisen perjantaista 10.3.

VKO 10

Perjantaina bodauskurssilla teimme vain maksimituloksia. Nostin penkistä kahdesti 75 kiloa eli vielä on reilusti matkaa edes henkilökohtaisen ennätykseni ylittämiseen. Ronjan isä oli tyttöystävänsä kanssa käymässä, joten Zoella oli vaihtonsa ensimmäinen mahdollisuus lähteä ulos syömään. Suunnistimme ensin eläkeläisrouvan pyörittämään Garageen, joka on taitelijaopiskelijoiden suosima salaravintola. Ovi aukeaa sitä työntämällä, kun se on auki. Nyt ovi ei auennut, joten suuntasimme ensin Copos & Cusquicesiin, lempitapasravintolaani Cedofeitan alueelle. Se oli täynnä. Samoin RUA oli täpötäynnä. Lopulta valitsimme melko tyhjän paikan siinä uskossa, että tyhjä ravintola ei symbolisoi aina huonoa. Tässä tapauksessa se tarkoitti nimenomaan sitä.

Luise, eräs seurueen jäsenistä, kutsui meidät seuraavaksi aamuksi kirpputorille, jonne lupasimme ilmestyä. Illalla kävimme vielä 77:ssä nauttimassa 50 sentin finot ja Adegassa litran sangriat mieheen 3 €:lla. Heräsimme aikaisin lauantaiaamuna, aamiaistimme kahvilassa ja suunnistimme kirpputorille. Osoite on Av. 25 de Abril ja se on auki aamukahdestasta yhteen. Onneksemme uhkaavat pilvet ja taskuvarkaat kiersivät meidät kaukaa. Kirpparilla näimme esimerkiksi Jyväskylän naisvoimistelijoiden t-paidan, joka kaikella kunnioituksella jyväskyläläisiä ystäviäni kohtaan, oli älyttömän hintainen. Käytetty t-paita. Ylipäätänsä myytävät tuotteet vaikuttivat olevan kalliimpia kuin Suomessa. Suomessa kun mentaliteetti on pikemmin turhan tavaran kierrättäminen ja pöytävuokran kuittaaminen kuin rahanteko. Kirpparilta nappasimme Luisen seurueen mukaan kantapaikkaani eli QueenMama’s –pikapastaravintolaan.

Kävimme Cálemin portviinitilalla, joka oli kohtuuhintainen. Kuudella eurolla sai kierroksen tilalla, mihin kuului kahden eri portviinin maistelu. Lähikaupastani kyseisiä portviinejä saa alle viidellä eurolla. Tuolla niitä myytiin puolet kalliimmalla, enkä ihmettele yhtään, sillä niin moni turisti lähti tilalta pullon kanssa. Me ostimme portviinin pikkupuodista Rua de Santa Catarinan varrelta. Täydellä sydämellään työtä tekevä myyjä maistatti meillä kuutta eri portviiniä, joista ostimme yhden. Lämpimän asiakaspalvelun vuoksi pullon hieman kalliimpi hinta ei kirpaissut.

Illalla lähdimme tsekkiläisten ystävieni luokse juomaan salmaria ja viskikolaa sekä pelailemaan Dixitiä. Löysimme itsemme jälleen Adegasta, josta matka jatkui ESN:n Brazilian partyyn. Becks ja Siiri menivät edeltä kämpille kotiavaimineeni. Samsungini akku näytti viittä prosenttia, joten suljin sen siinä toivossa, että siinä riittäisi virta vielä yhteen puhelinsoittoon kotioveltani. Aamukuuden jälkeen siinä riitti virta kahteen yritykseen. Suureksi onnekseni Zoe oli saksalaisen ystävänsä kanssa juuri keittiössä, kun rummuttelin ovea.

Sunnuntaina vietimme päivän Vila das Avesin pikkukylässä, jonne lähdimme Becksin ja Siirin kanssa kannustamaan koulumme naisten lentopallojoukkuetta. Kannustimme varmasti kovempaa kuin kukaan muu koulustamme, vaikka kannustuskieli olikin suomi. Katsomossa lenteli tasaisin väliajoin ihkaoikea haukka. Katsomon toisesta päästä toiseen. Tämä oli erittäin hämmentävää ja mielenkiintoista, mutta ei mikään uusi juttu. Ennen jokaista SL Benfican kotipeliä Águia Vitória-kotka lentää kannatuslaulun saattelemana Benfican logon päälle täydentäen sen näin. Vastustaja voitti koulumme ylivoimaisesti, mutta reissu itsessään oli erittäin hauska. Kolmesta eri kansallisuudesta ja viidestä henkilöstä koostuva seurueemme suuntasi sunnuntai-iltana RUAan, joka on hintavampi tapasravintola. Siellä soi iltaisin livemusiikki ja ruoka on laadukasta. Illallisen jälkeen nautimme vielä oluet Embaixada do Portossa, 30-lukuhenkisessä kapakassa, jonka sisustus koostuu vinyylilevyistä, vanhoista kameroista, gramofoneista ja kitaranvahvistimista.

VKO 11

Porto - Barcelona 13.3.2017, Ryanair

Barcelona - Porto 16.3.2017, Ryanair

Maanantaina lähdimme Barcelonaan, jossa ensimmäisenä iltana menimme syömään tapasta ravintolan terassille. Terassilla syömisestä piti maksaa yllättävän paljon ekstraa per tapas. Majoituimme hostellissa aivan La Ramblan juurella. Majapaikkamme oli kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen yllätys.

Muistin tiistaina, että erään irlantilaisen baarin nettisivuilla on onnenpyörä, josta voittaa lähes aina ilmaisen juoman. Jos ei voita, peliä voi toki pelata siihen asti, että voittaa. The George Payne Irish bar sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä La Ramblalta. Seurasimme siellä futista järkyttävän isolta ruudulta nauttien irlantilaiset pinttimme. Oluen ystävänä, Super Bockia ja Sagresia kuukauden nauttineena lempiolueni Murphy’s Red oli hunajaa. Champions League-ottelun jälkeen jatkoimme Craftiin, jossa on tiistaisin ja torstaisin erittäin tasokas open stage. Tapahtuman järjestäjä Vincent muisti minut marraskuun reissultani kysyen, aionko mennä soittamaan. Mikäs siinä. Hetken päästä soitin yhden kappaleen yksin, toisen Becksin kanssa. Kiitokseksi saimme ilmaiset juomat. Tutustuimme tapahtuman loputtua kahteen hauskaan, portugalilaiseen mieheen. Lähdimme heidän kanssa vielä ottamaan muutamat Sidecariin Placa Reialille.

Hauskimpia kokemuksia Barcelonassa oli, kun vuokrasimme sähköskootterit. Kymmenen euron tuntivuokralla huristelimme Barcelonan rantaraittia jopa viidenkymmenen kilometrin tuntivauhtia. Präktäjengimme SantosSpiritos kävi myös hämmästyttämässä Mäkkärin henkilökuntaa tilaamalla kokiksen drive inistä. Myyjä ei edes hymähtänyt, joten tuskin olimme ensimmäiset tämän tehneet turistit. Menopelit palautettuamme turisteilimme erotiikkamuseossa ja illalla kuuntelimme mahtavaa jazz-esitystä Big Bang Barissa. Siellä tutustuimme ikäiseemme ruotsalaiseen taiteilijaheppuun, joka matkusti yksin Barcelonassa. Söimme vielä kerran tapasravintolassa. Paikan hintataso oli huomattavasti kohtuullisempi kuin mitä La Ramblan toisella puolella. El Ravalin alue on rujo helmi. Siirin suunnatessa nukkumaan, tartuimme Becksin kanssa sisäänheittäjän tarjoukseen ottaa vielä yhdet oluet. Kun astuimme sisään, älysin olleeni tässä La Ramblan paikassa edelliselläkin reissullani. Silloin koin itseni hieman kusetetuksi ja sama tunne oli nyt. Juomien jälkeen päätimme säästää ostamalla bisset pakistanilaiselta katumyyjältä. Strippiklubin sisäänheittäjä viihdytti meitä vartin myyntipuheellaan, kaksi ghanlaista naista toisen vartin. Ei ollut vaikeaa kieltäytyä kummastakaan tarjouksesta.

Torstain hengailin Barcelonassa nauttien auringosta. Lentoni oli reilusti myöhässä ja olin suurin piirtein Portossa samoihin aikoihin kuin Iida, joka tuli viikonlopuksi tutustumaan Portoon. Perjantaina olin liioitellun aikaisin koulussa. Kuntosalikurssin oli tarkoitus olla jossain kauempana, jonne mentäisiin koulun pikkubussilla. Kokoontumisajankohdaksi oli ilmoitettu klo 13. Yhden aikaan tuli kuitenkin tieto siitä, että kokoontuminen on todellisuudessa puoli kahdelta. Lopulta kahdelta porukka oli kokoontunut ja meille erasmuksille ilmoitettiin, ettei kaikki opiskelijat mahdu bussiin, teidät on vapautettu, menkää vaikka rannalle. Illalla tutustutin Iidan Adegan hintatasoon.

Lauantaina lähdimme rannalle. Ostin rantaa varten lentopallon kiinalaisesta puodista. Se oli elämäni huonoimpia ostoksia. Pallo oli kuin tiiliskivi, immuuni kimpoamiselle. Yöllä Iida jäi kämpilleni nukkumaan, kun minä tallustin ESN:n tyynysotabileisiin. Olin päästä varpaisiin täynnä pumpulia, sillä melko nopeasti siitä, kun pelkkään tyynyillä mätkimiseen oli kyllästytty, tyynyt revittiin ja luotiin loputon lumisade. Olin yllättynyt, ettei paikka syttynyt palamaan, sillä klubien tanssilattioilla tupakka palaa aina. Tapasin bileissä suomalaistytön, jonka kanssa puhuin englantia, vaikka olimme kahdestaan. Sunnuntaina tarkoituksenani oli lähteä katsomaan Porton peliä Dracãolle, mutta ystäväni olivat ottaneet metron väärään suuntaan aina Matosinhosiin saakka.

VKO 12

Maanantaina Activies of Exploring the Nature -kurssilla lähdimme retkelle muutamankymmenen kilometrin päähän Portosta. Kiipesimme neljänsadan metrin korkeuteen nähden matkalla upeita puroja ja vesiputouksia. Tiistaina aloin saada vihdoinkin hieman käsipallosta kiinni. Lentopallo puolestaan turhauttaa, sillä emme ole vieläkään päässeet pelaamaan. Tiistaiyönä kuuntelimme jazzia ESMAE:n jameissa Luisen, Atifin ja Markuksen kanssa.

Jyväskylässä käyn korkeakoululiikunnan vuoroilla lähes päivittäin, täällä kävin ESN-liikunnassa ensikertaa vasta keskiviikkona. Kellään meistä ei ollut koripalloa, joten jouduimme lainaamaan palloa urheilukeskukselta. Saimme neljä palloa, jotka kaikki olivat kyhmyisiä superpalloja. Tämä viihde ei ole edes ilmaista. Pelaajat olivat taitavia ja sain kyllä koko tunnin juosta.

Torstaina lähdin Atifin ja Carloksen kanssa Adega SportsBariin, jossa iso kannu olutta maksaa viisi euroa. Kannun ostamisen motivaattoriksi baarista saa olutpassin, jonka täytyttyä saa valitsemansa tuotepalkinnon. Adega SportsBarista siirryimme Breyner 85:een laulamaan karaokea. Karaokeisännällä tuntui olevan tapana jäädä aina lavalle pällistelemään. Hän yritti luoda laulustani duettoa kuitenkin sekoittaen ikävästi My Wayn rytmiä. Pyysin ystävällisesti häntä poistumaan lavalta. Sosiaalisesta paineesta lähdin vielä Plano B -klubille, joka oli Breynerin tavoin aivan täynnä Erasmus-opiskelijoita.

Perjantaina lähdin tsekkien kanssa espanjalaisten tyttöjen ökytaloon, jossa pelailimme juomapelejä ja polttelimme vesipiippua. Tuhosimme kollektiivisesti sen, mitä Becksin ja Siirin tuomasta salmarista oli jäänyt jäljelle. Matkustimme ubereilla Aliadosiin ja siitä jalan MoreClubiin. Paikkaan, johon olen jo kyllästynyt. Mesma musica todos os dias.

Porto - Lissabon 26.3.2017, Ryanair

Lissabon - Porto 31.3.2017, Ryanair

Sunnuntaina vanhempani tulivat Suomesta Lissaboniin, jonne lähdin heitä moikkaamaan. Portossa olen tottunut siihen, ettei metroa tarvitse odotella viittä minuuttia pidempää. Koska olin juuri ja juuri myöhästynyt suoraan lentokentälle menevästä metrosta, en jaksanut millään odottaa seuraavaa 20 minuuttia. Mieluummin valitsin kävelyvoittoisemman reitin, jossa kävelin parikymmentä minuuttia Verdesin metroasemalta lentokentälle.

Kuvittelin, että minulla on aikaa jopa liikaa tuhlattavana ennen lentoa, kunnes havahvaudin siitä, että rannekelloni jättää tunnilla. Toinen ajatus oli, että puhelimeni kello on jostain syystä vielä Espanjan ajassa. Tuskahiki alkoi valua otsallani, kun kolmas ajatus oli se oikea: kelloja oli siirretty tunnilla eteenpäin. Kun löysin porttini, boarding oli jo aloitettu. Lentokone oli Lissabonissa jopa kymmenen minuuttia etuajassa, mutta lentokenttäbusseja odotimme rankkasateessa melkein puoli tuntia. Olin koko eturivin ainoa matkustaja. Pitkäraajaiselle miehelle se oli mahtava paikka lennon aikana, mutta surkein bussia odottaessa, sillä siinä oli fyysisesti mahdotonta pysytellä kuivana. Mutta kun on tylsää ja liikaa aikaa, sitä tekee kaiken maailman tärkeitä havaintoja. Oivalsin, että Ryanairin logossa on nainen. Tätä ennen olin nähnyt sen aina harppuna. Vaihdon olemattomista stressitasoistani kertoo, että olen tehnyt samankaltaisia oivalluksia myös muista logoista.

Kuten raitiovaunut, samoin Lissabonin metrot ovat nostalgisia ja suunnattoman kovaäänisiä. Vaikka olen turruttanut korvani voimakkaisiin ääniin, näissä metroissa kaipailin peltoreita. Toki saatat joutua myös modernimpaan, äänettömään metroon. Vuokraamamme asunto oli keskellä kaikkea, mutta ravintoloita ja kauppoja, jotka olisivat olleet sunnuntaina auki, saimme etsimällä etsiä. Portugalissa klubit ovat auki kuuteen, mutta ruokakaupat menevät yleensä kiinni jo kahdeksalta tai yhdeksältä.