Ensimmäinen kuukausi takana.
Olipahan mahtava kuukausi ja suunta on ylöspäin. Aikaisemmat blogikirjoitukseni
ovat olleet kronolologista tajunnanvirtaa. Yritän siirtyä ainakin hetkeksi
ilmiölähtöisempään suuntaan.
Kämppikseni
ovat huippuja.
Italialainen lääkäriopiskelija Davide palasi kotimaahansa viikko sitten. Hänen
kanssaan oli mahtava kierrellä Portoa, sillä hän tietää kaupungista kaiken.
Minä puolestaan nautin uuden oppimisesta. Vitsailimme eräällä
ravintolareissulla, että hän voisi toimia Portossa hipsterioppaana kierrättäen
ihmisiä vaihtovirtapaikoissa. Seitsemänhenkinen seurueemme tilasi tuolla
reissulla lukuisan määrän portugalilaisia tapaksia ja pari pulloa vihreää
viiniä. Vihreä viini on muuten kova juttu lämpimässä säässä, eikä halvan pullon
ostaminen ole niin riskiteko kuin punaviinien suhteen. Lopulta jokaisen osuus
laskusta oli 10 €. Sieltä jatkoimme ESMAE-koulun jazzjameihin, joka sijaitsee
parin korttelin päässä kommuunistamme. Paikkaa ei juuri mainosteta missään ja
koulun takapihalle kuljetaan koulun läpi. Tiistaisin paikassa on 50-luvun
salakapakan tunnelma. Eilen kävimme siellä Becksin ja Siirin kanssa
folktapahtumassa ja sillon paikka hengitti 30-luvun tunnelmaa. Uskaltauduin
pari kertaa ryhmätansseihin mukaan, vaikka tanssit eivät olleet etukäteen mitentuttuja.
Se ei ole ongelma, sillä siellä juhlivat muusikot ja musiikin opiskelijat
opettavat tanssit mielellään.
Saksalainen Zoe muutti tyttärensä
kanssa tänne pari viikkoa sitten. He ovat upea parivaljakko. Tytön isä tulee
tänään Portoon, joten nappaamme illalla hänet ensimmäistä kertaan mukaan
yöelämään. Daviden huoneeseen muutti viime sunnuntaina uusi asukas. Hän on
mukava espanjalainen tyttö, joka menee aina aamukuuteen töihin. Oman kerrokseni
naispuolinen naapuri on alkanut oleskella talossa vasta tällä viikolla, mutta
tiedämme hänestä vain tällä hetkellä sen verran, että hänen miesystävällään on
koira. Taloudessamme käy keskiviikkoisin siivooja. Viime viikon keskiviikkona
yllätyin kotiin tullessani, kun keittiössä puhelintaan näpräili vieras
teini-ikäinen tyttö. Hän oli siivoojan tytär.
Ennen Salamancan matkaani kävin leikkauttamassa
hiukseni koulun lähistöllä sijaitsevassa parturissa.
Naiset eivät osanneet englantia, joten annoin hyvin vapaat kädet. Qualquer.
Hiustenleikkuusta joutui pulittamaan huimat yhdeksän euroa ja pääkaupunkiseudun
tietyistä paikoista poiketen tuohon hintaan kuului myös kuitti.
Salamancaan kuljin BlaBlaCarilla. Kyseessä on monessa eri
maassa hyvin toimiva kimppakyytipalvelu. Salamancaan menin espanjalaisen
Angelican kyydillä ja paluumatkan tulin portugalilaisen Joaquimin hienolla
bemarilla. Bussimatka Porto-Salamanca välillä olisi kestänyt 6 tuntia ja 15
minuuttia sekä maksanut 40€/suunta. Autolla puolestaan matkassa vierähti 3,5
tuntia ja maksoi keskimäärin 22 €. Molemmissa kyydeissä oli lämmin tunnelma ja
kyydittäjät osasivat hyvin englantia. Joaquimilla oli loistava musiikkimaku ja
hän sai houkuteltua minut erääseen Porton juoksujoukkueeseen. Ajaminen
Portugalissa on pirun kallista, sillä bensa on kalliimpaa kuin Suomessa ja tietullimaksut
ovat korkeita. Esimerkiksi Porto-Salamanca välillä moottoritien käytöstä joutuu
maksamaan yli 20 €.
Salamanca kirjaimellisellisesti
loistaa yöaikaan, mutta niin myös päivällä. Vanha kaupunki on täynnä
mielenkiintoista arkkitehtuuria, hämmentävän yhtenäistä värimaailmaa ja
kiehtovia tarinoita. Erasmus Salamancan opiskelijoiden kanssa tein päiväretken
Ciudad Rodrigoon, jossa oli perinteinen Carneval de Toro-tapahtuma. Todistimme
härkäjuoksun, mutta boikotoimme härkätaisteluita. Sieltä oli muutama nuori mies
kiidätetty teho-osastolle. Hullua. Oma karnevaaliasusteeni oli pelkkä punainen
hattu, johon sijoitin Espanjassa 3,5 € ja se toimi hienosti myös Porton
karnevaalimeiningeissä.
Viime viikon perjantaina ennen
kuin tapasin tsekit espanjalaisten tyttöjen luona, menin syömään
vegefrancesinhan naapurikommunistibaariin. Paikan oikea nimi on Pedro Nova,
mutta sitä kutsutaan kokin mukaan Carlosiksi. Istuin paikallisten tyttöjen
kanssa samaan pöytään. He eivät tunteneet toisiaan etukäteen, mutta tutustuivat
keskustelumme aikana. Opin heiltä paljon Portugalista, portugalista ja
musiikkipiireistä, joita olin kuumeisesti etsinyt kuukauden. Ollessamme espanjalaisilla
tytöillä pelailemassa juomapelejä, joukko espanjalaisia arkkitehtiopiskelijoita
tuli kylään. He kyselivät minulta Alvar Aallosta, Helsingistä, Seinäjoesta ja
Säynätsalosta. Kerroin heille, ettei edes suurin osa suomalaisista tiedä, missä
Säynätsalo sijaitsee, mutta itse olin juuri syksyllä siellä käynyt.
Erasmus-opiskelijoiden kanssa harvemmin käydään syvällisempiä keskusteluita puutteellisen
kielitaidon vuoksi, joten dialogi on monesti: ”Mistä olet kotoisin? Mitä
opiskelet? Oletko viihtynyt?” Kun Google kääntäjä on keskustelun kolmas osapuoli,
keskustelu jää luonnollisesti hyvin pinnalliselle tasolle. Tämä on yksi
motivaattori portugalin opiskeluuni, sillä on sääli, ettei toisesta saa niin
paljoa irti kuin mitä saisi yhteisellä kielellä.
Kieli alkaa hiljalleen tarttua. En ole
ilmoittautunut portugalin kursseille, mutta saan kyllä jatkuvasti yksilöopetusta,
joka on toki hauskempaa ja tehokkaampaa. Käytän Duolingoa yhä apuvälineenä
sanaston oppimiseen. Tarvitsemani lauseet kirjoitan portugalin vihkooni ja
pyrin luomaan niistä uutta. Tein esimerkiksi portugalinkielisen laulun, joka on
erittäin tehokas keino oppia kieltä, kun mukaan astuu vielä melodia. Netflixiä
katson portugalinkielisin tekstityksin. Uuden tutkimustiedon valossa oikeanlaisessa
ympäristössä mikä tahansa kieli on mahdollista oppia kuudessa kuukaudessa ja
aikuiset oppivat itse asiassa tehokkaammin kielen kuin lapset. Paikallinen
vaihtokoordinaattorimme oppi kommunikoimaan portugalilla kolmessa kuukaudessa.
Katsotaan, kuinka realistinen loppuen lopuksi oma tavoitteeni on, kun en vielä
ymmärrä edes, mitä muut puhuvat. Moni paikallinen ja vaihtari on sanonut, että
ruotsin oppiminenhan on suomalaisille helppoa, kun ruotsin kieli on niin
samanlainen.
Leipää en portugaliksi osaa
vielä tilata. Yrittäessäni sanoa pão,
sanon poikkeuksetta pao, joka tarkoittaa keppiä. Kuten arvata saattaa, kepillä
on seksuaalinen kaksoismerkitys. Hepistä puheen ollen Portugalissa
homoavioliitot sallittiin ennen Suomea, joka on yllättävää tiedostaen katolisen
kirkon aseman. Toisaalta Portugali on Euroopan liberaalimpia maita ja tämä
näkyy esimerkiksi maan huumepolitiikassa. Mikään Amsterdam Portugali ei kuitenkaan
ole, vaikka melko kovasti kadulla vihreitä muovipusseja yritetään tyrkyttää.
Olen käynyt katsomassa FC Porton kaksi peliä. Stadionille
täytyy tietenkin olla asianmukainen varustus, joten ostin Porton kollarit ja
pelipaidan Villa do Conden outlet-kylästä. Bolhãolta sinne kulkee noin tunnin
ja metro Modivas Centron pysäkille maksaa 1,95 €/ suunta. Villa do Condea
vastaava on Barcelonan kieppeillä sijaitseva Las Rozas. Eri metrolinjoja on
Portossa kuusi. Metroihin liittyen kritisoin pitkään kahta asiaa. Ensimmäinen
on se, miksi aika metrokortilla vanhenee aina kuun viimeinen päivä, vaikka
olisit ladannut kuukauden kuun puolessa välissä. Toinen asia OLI se, että
metrokortti pitää muistaa aina leimata, vaikka kortilla olisi aikaa. Tähän sain
kuitenkin vastauksen. Metrot ja bussit eivät kuulu samaan konserniin, vaikka
sama Andante-kortti toimii molemmissa.
Ensimmäinen Porton peli, jonka
näin oli elämäni ensimmäinen Champions League-ottelu: Porto-Juventus. Peli
olisi varmasti ollut viihdyttävämpi, jos Porton pelaaja ei olisi ottanut
punaista heti ottelun alkutaipaleella. Toinen matsi oli täysi vastakohta
edellisestä, sillä sen Porto voitti 7-0 ja tunnelma stadionilla oli katossa.
Meno poikien pukkarissa on kuin yläasteella. Musiikki raikaa pienistä kaiuttimista, testosteroni virtaa ovista ulos. Opintoni ovat hauskoja ja äärettömän helppoja. Ajoittain helppous turhauttaa ja olen mieleltäni kuin alakoululainen, joka kyselee jatkuvasti liikuntatunnilla: ”Milloin me pelataan?” Opintoni koostuvat 20 opintopisteestä ja ne ovat loppuen lopuksi:
- Ulkoaktiviteetit
- Käsipallo
- Jalkapallo
- Lentopallo
- Koripallo
- Kuntosali
Opintopisteiden kannalta kävin pari
viikkoa turhaan yleisurheilussa ja voimistelussa. Voimistelukurssilla en
kertonut, että olin periaatteessa käynyt voimistelukurssin jo Suomessa, sillä olen
voimistelijana lapsenkengissä. Eikka ja Mara eivät ole ainoat, jotka ovat
yrittäneet opettaa minulle kieppiä. Kieppi menikin nyt heti ensimmäisellä
yrityksellä jopa korkealla tangolla. Voimisteluopettaja oli hyvä tyyppi. Hän pisti tunnilla soittolistansa soimaan, joka koostui pelkästään gangsta rapista. Eräs biisi oli pelkkää voihkintaa. Puolen minuutin jälkeen hän kävi vaihtamassa tuon ”biisin”.
Kännykkäni teki alkuviikosta
välikuoleman, jolloin jouduin turvautumaan isänipakkaamaan varapuhelimeen.
Elvytin kuitenkin temppuilevan Samsungini, vaikka näppäinlukitus ei vieläkään
toimi. Voitte odottaa taskupuheluita ja hämmentäviä siansaksalla kirjoitettuja
viestejä.
Becks ja Siiri tulivat
keskiviikona aamupäivästä. Tutustutin heidät prato do dia-kulttuuriin Queenmama’s
–pastaravintolassa. Käppäilimme ja nautimme aurinkoisesta Ribeirasta keräten punaruskeaa väriä otsiimme. Torstaina opintojen jälkeen suuntasin Matosinhosin
rannalle, jossa pariskunta jo nautti 26 asteen lämmöstä. Ranta oli melko autio
lämpötilaan nähden. Paikallisilla rantakelit kun alkavat vasta 30:stä. Siirin
ottaessa rannan jälkeen siestaa 2/3 forkkareista jammaili ja joi naurettavan
hintaista Lidlin unelmaa.
